29.02.2008 - 08:00
Saanko esitellä uutuudet. Kyllä kotimaassakin osataan lankaa tehdä, olen näihin hyvin tyytyväinen. Toivoin kotitekoisen näköistä lankaa, jossa saa siis olla pientä epätasaisuutta. Sukkalangaksi ei tämä ole tarpeeksi vahvaa, unisukkiin toki sopii. Pirtin Kehräämön kampalankaa.Kampalankaa olen toivonut jo monta vuotta saavani omista materiaaleista kehruuttaa, mutta nyt vasta kehräämö suostui,- tosin pienellä painostuksella ja ylipuhumisella. Kaksisäikeistä, ohutta ja pehmeää. Pesemätön, luonnonmukainen--tuoksuinenkin. Värjätäkin voi, varovasti tosin! Angorilla Silk on 70 % lampaanvillaa ja 30 % silkkiä. Väri sellainen perinteinen vaaleanruskea, värjäämätön lammas, ehkä hivenen tummempi kuin kuvassa. 12euroa/100gr Angorilla Alpakka 70% lampaanvillaa ja 30 % alpakkaa. Luonnonvalkoinen.13 euroa /100 gr Lähetän lankaa myös postin välityksellä, varsinaista verkkokauppaa en pienillä lankaerilläni nyt vielä aloita, tilaukset emailosoitteeseen blogin ylänurkassa.  Laskin metrimääriä moneen kertaan, en meinannut uskoa, että metrejä on noinkin paljon, mutta onhan lanka ohutta ja materiaali kevyttä. Alpakkasekoitteessa on 440-450 metriä / 100 gr , silkki on hiukan painavampaa, mutta on siinäkin 410-420 m./ 100 gr. Ihan pakko oli aloitella huivia molemmista... tässä Angorilla Alpakkaa puikoilla. Vaikka tuo alpakan osuus on vain 30% niin kyllä se kampalankana tuntuu sormiin ihanan pehmeältä , varsinkin kun viime aikoina on puikoillani ollut karheaa vironvillaa ja Pirtin karstalankaa.  tervetuloa messuille Helsinkiin Wanhaan Satamaan 1-2.3 catariina
28.02.2008 - 08:24
 Varkauden Ompelutarvikkeessa poikkesin ihan vain ohimennen tyttöjä moikkaamassa ja jotain pikkupitsiä piti ostamani. Puikkoteline oli uudistumassa, jotain aivan erilaista tytöt yrittivät laittaa esille, mutta ne kuulemma lähtevät ovesta ulos hymyilevien nais-ihmisten kassissa ennenkuin on edes mainostettu. "Mitäs nämä ovat?" se oli minun kysymys, joka johti tämän nais-ihmisen kasseineen kävelemään ovesta hölmöltä näyttävän onnellisena ulos, kun kortti oli ensin vingahtanut. Knit Picks puikot. Värjättyä eri väreissä hohtavaa koivua, kuin koruja. Tätä varmaan olen koko ikäni odottanut. En ole ostanut bambuja kuin parit pyöröt, yhdet on Additkin vain, en eebeneitä tai muita puupuikkoja. Nyt minulla on 6x 6 puikkoja, ne ovat hiukan lyhempiä, sormikaspuikkoja niin sanotusti. Kauniisti rivissä kotelossaan. Odottaen sopivaa hetkeä. Ihanuuksista ihaninta on kuitenkin aivan uusi järjestelmä pyöröpuikkoihin. Neljä erimittaista taipuisaa pehmeää kaapelia ja 8 paria pyöröjen päitä. Siitä sitten vaan vaihdetaan huivin edistyessä kaapelia pidempään ja työn voi jättää keskenkin sulkemalla sen stoppareilla. Puikot ovat terävämmät verrattuina vanhoihin bambuihin tai "inoxeihin". Liitoskohta kaapelin ja puikonpään välillä on hyvin tasainen, ei ota kiinni niinkuin joissakin bambuissa. Huivia syntyy kuin itsestään. Lomalla sain yhden valmiiksi, toinen on muutamaa senttiä vajaa. Kuvia ensi viikolla tai messuilla Helsingissä voi niitä viikonloppuna nähdä. Miksi ihmeessä kukaan ei ole keksinyt tätä irtokaapelisysteemiä aiemmin. Pikkumatami löysi myös Varkauden Ompelutarvikkeesta jotakin: Nappeja, joilla hän on muutaman päivän leikkinyt onnellisesti hymyillen.  Vielä Punatukkainen tyttöni toteutti vuosien säästämisunelmansa kunnon ompelukoneesta ja lähdettiin Pfaff paketissa pois. Hän sanoikin minulle ennen Varkauden Ompelutarvikkeeseen sisään astumista, että miten sinä uskallat näiden ihanuuksien keskelle tulla. Sain myös langat Pirtin kehräämöltä. Niistä kirjoittelen huomenna, ennen messuille lähtöä. catariina
27.02.2008 - 12:23
Blogimaailmassa on monia kivoja tapoja kertoa kanssakirjoittajille, että blogisi on juuri minua kiinnostava,samalla halutaan kertoa se jotenkin konkreettisesti. Nyt liikkuu tällainen ISO EE. Elämää myönteisesti, täyteisesti, monella tavalla ajattelen sen kertovan. Kiitos Nelmi ja Hallatar.  Näissä lahjoissa on sellainen kiva lisämauste, että niitä seuraten olen usein löytänyt uusia mielenkiintoisia blogeja. Nyt en kuitenkaan jaa tätä kenellekään erikseen. Moni suosikkini on jo tämän saanut. Käynpä sitten kommentoimassa aina silloin tällöin.  Tässä pingoituksessa Punatukkaisen tytön synttärilahjahuivi. Huivi on ollut valmiina, kuvausta ja pingoitusta vailla jo jonkin aikaa. - Pirtin Kehräämön kolmisäikeistä kampalankaa , viitosen pyöröt, oma värjäys ja oma malli. catariina
26.02.2008 - 19:02
 Muutaman päivän vapaus, valkoiset hanget, tykkylumi puissa. Hiljaisuus, kiireettömyys, ajaton kelloton aika, jolloin arki jäi kotiin. Ajatukset seuranani hiljaisella kylätiellä. Ensin tulla tyhjäksi, huomata monet turhat murheet, jotka voi jättää pois. Vaikeaa se on, on niin monia asioita, joita pää pyörittelee, turhaan, kun ei mitään voi sillä hetkellä tehdä, mutta niistä on vaikea luopua, tutuista ongelmistaan. Ne ovat turvallisia, niihin on jo tottunut. Vähitellen huomaa kuitenkin luovuttavansa ne, pieni ihminen suuressa valkeassa luonnossa alkaa vapautuaitse tehdyistä kahleistaan. Ajatusten kristallisoituessa kohti oleellisimpia asioita ilahtuu, niille onkin tilaa. Uutta voimaa, iloa löytyy kevättalven kirkkaista hangista. Oma pienuus, tyhjyys onkin rikkautta. Paluu kotiin tuntui taas hyvältä. Punatukkainen tyttöni antoi omasta lomastaan minulle lomaa. Sellaista ei voi rahalla ostaa. catariina
21.02.2008 - 08:45
Eilen oli taas lasten Taito-käsityökoulu Varkaudessa, mukaan kuljetukseen liittyi vuoden alusta Pikkumatamin kaveri, joten sipinää ja supinaa riittää takapenkillä. Tunnin matka koulupäivän jälkeen vaatii viihdykettä ja onneksi kirjastoautolta löytyy kivaa ja aina uutta musiikkia. Tytöt ja pikkumies yhtyvät lauluun. Minä suljen korvani. Vajoan ajamaan ja ajattelemaan. Sen taidon oppii suurperheessä, että ei kuule, jos ei halua kuunnella. On kyllä upea juttu kun Taito Shopin ihanat Anni ja Sointu touhuavat lasten kanssa. Minulla on vielä suuren ihmetyksen ja kiitollisuuden aiheena kun meidän Pikkumies 12v. on päässyt mukaan. Erityislapsille ei ole helppo löytää harrastuksia, integroiminen ryhmiin ei ennakkoluuloista ym johtuen onnistu kuin harvoin. Ryhmään tarvitaan usein toinen vetäjä tai henkilökohtainen avustaja jos erityislapsi on joukossa. TaitoShop järjesti pojalle mahdollisuuden. He näkevät pojan mukanaolon myös hyväksi ryhmän pikkutytöille. Kädentaitoja harjaannuttaessaan poika oppii monia asioita, aivan kuntoutuksen tasoisesti, paremminkin, koska mahdollisuudet päästä terapioihin ovat olemattomat. Itsekin haluisin mukaan kaikille ihanille kursseille, joita he siellä vetävät. Jo pelkästään heidän iloiset ilmeensä ja valloittava läsnäolonsa tekee hyvälle tuulelle. Lapsille opetetaan pitkäjännitteitteistä työskentelyä, kaikkea ei saa heti valmiiksi. Ensin suunnitellaan, sitten mietitään materiaalit ja kyllä sitä valmistakin tulee. Tämän kevään ensimmäinen työ oli Oikea Kello. Tässä Pikkumatamin ajannäyttäjä, josta hän on hyvin ylpeä.  Lopultakaan ei ole merkitystä mitä aikaa kello näyttää, minulla on työhuoneessa kello, joka on pysähtynyt jo kauan sitten.  Vilkaisen kelloa aina automaattisesti nähdäkseni ajankulun, sitä ei kello kerro vaan se sanoo yli satavuotisella viisaudellaan: " hellitä hetkeksi, pysähdy, lähde ulos luontoon, aikani on sama kun tulet takaisin" catariina
18.02.2008 - 07:47
Mitähän olen ajatellut kun olen joskus aikoja sitten ostanut Lidlistä pari pakettia Las Vegasia siis sellaista kiiltävää hapsulankaa.Onneksi se on aika "riittämätöntä" eli sitä on helppo saada kulutettua. Olen ihaillut muutamassa blogissa hauskoja siililapasia, niiden tekeminen on ollut jo kauan suunnitelmissa. Nyt piti äkkiä keksiä Ilonalle 4v synttäriksi jotain pientä kivaa. Vaaleanpunaiset LasVegasit kiiltelivät muovipakkauksessaan ja varastoista löytyi harmaat angoralankalapaset. Ryijypistoilla syntyivät nämä vaaleanpunaiset siilit. Siili nimittäin tuli Pikkumatamille heti mieleen väristä huolimatta kun hän näki nämä, joten siis tässä Vaaleanpunaiset PrinsessaSiilit.  catariina
17.02.2008 - 11:12
Älkää nyt naurako minulle. Muuta katsottavaa ei kirjastoauton hyllyssä ollut. Siis vietin ensin perjantai-illan Kultalammen seurassa. Katharine Hepburn ja Henry Fonda. Kolmen Oskarin ihmissuhdetarina, kauniit maisemat, verkkainen eteneminen, juuri sopivaa aina silloin tällöin katsottavaksi tällä iällä neule kädessä.
Sitten eilen oli vuorossa Niskavuoren Heta. Klassikkoa suomalaiseen tyyliin. Senkin voi katsoa monella tavalla, juonihan ei ole kovin kummoinen, esitystapa aikansa mukainen, mutta henkilökuvaukset herkullisia.
Molempien elokuvien loppu oli samanajatuksinen, kuoleman lähestyessä tajuttiin rakkaus ja toisen ihmisen arvo.
Mietin yhtä ihmiskuvaa, joka nousi vahvana esiin. Heta kovana ja kaikkea hallitsevana, valmiina lähettämään poikansakin sotaan. Ja samanlainen kuva Kultalammen Normanista, itsepäisesti erikoinen, riskejä ottava, itsekeskeisyydessään ärsyttävä.
Miksi elämä muokkaa hetoja ja normaneja, moni kulkee koko elämänsä kovuuden ja kylmyyden kuoressa, kaiken tietävänä, kaikkea hallitsevana, toisia alistaen.
Entä kun kuori lopulta murtuu, löytyykin kipeästi rakkautta kaipaava aito ihminen, joskus vain liian myöhään kuten Hetalle kävi. Akusti oli jo kuollut.
Tänään mietin myös paastonaikaan liittyen elokuvien herättämiä ajatuksia, käsitteitä: ylpeys, oikeassaolemisen pakko, toisen ihmisen ja hänen arvojensa kunnioittaminen, ei vain hyväksyminen, vaikka hän ajattelisi, toimisi ja uskoisi eri tavalla kuin minä.
Sitä kun on niin helppo olla olevinaan oikeassa. Nöyryys on paljon vaikeampaa.
Huivitkin edistyi mukavasti, ja nyt lumitöihin, lapset kävi äsken ottamassa aura-autolta lumisuihkun, joten tien ja pihan väli pitää kolata, siinä on kiva kynnys.
catariina
15.02.2008 - 08:26
Pienet kädet kaulivat kakkaraa pulikalla, puuro levitetään tarkasti piirakkapohjalle ja sitten hauskin osa: nipistellään reunat kiinni. Meillä leivottiin eilen karjalanpiirakoita. Ne olivat hyvin persoonallisen näköisiä. Varmaan joku 7-vuotias karjalaistyttö sai aikaan taideteoksia näihin verrattuna sata vuotta sitten, mutta hänellä olikin oikeat opettajat, sukupolvien perinneoppi siirtyi jo pienenä.  Äitini äidin sukuni on Pohjois Karjalasta, mutta varsinainen karjalainen ruokaperinne ei ole kuulunut lapsuuteeni länsirannikolla. Jostain syystä , olisko hiukan karjalaisia geenejä? olen siitä kuitenkin ollut aina kiinnostunut ja kun siellä ihanassa opinahjossani Porin Tyttölyseossa oli hyvin perinteitä rakastava ja innostava kotitalousopetus niin karjalanpiirakat olen siitä asti halunnut aina silloin tällöin leipoa. Messuilla on ollut parikin kertaa lapsille piirakkakoulu, joten eipä Pikkumatami tässä kuvassa ihan ensi kertaa ollut piirakkaa rypyttämässä. Varmaan joku muistaakin niitä hauskoja nimityksiä, joita karjalassa "muodottomille" piirakoille annettiin, olen joskus niistä jossain kuullut. Illalla sitten katettiin teepöytä ystävänpäivän iloksi naapuriystävälle ja herkuteltiin lämpimillä piirakoilla. catariina
13.02.2008 - 08:52
Minulla on aika monet pyöröpuikot, jotka on kuin tarkoitettu huivien neulomiseen. Ihania malleja ja lankoja on tarpeeksi, paitsi nyt pitäisi hankkia jotain sinistä lankaa ja turkoosia lankaa ja sellaista, joka kävisi allergisellekin. Puikoilla on edelleen sellainen weden huivi, jonka kaavioita en jaksa seurata. Siitä tulee liian iso. Ehkä muokkaan sen joksikin muuksi. Pura en. Toisilla puikoilla on siitä Pähkinästä jäänyt vironvillatekele, johon teen hirveän leveää reunusta, jota mallia en opi ulkoa .Kaikkea sitä tuleekin aloitettua. Sitten on yksi messuilla aloitettu rusehtava Pähkinähuivi, sen alku menee jo ulkomuistista, sen kanssa voi lukea.. Eilen aloitin vielä kahta!! sinisävyistä Pähkinää Pirtin Kehräämön langasta, se on hiukan paksumpaa kuin virolainen villa, piti ottaa numeroa suuremmat puikot. Taitaa olla vielä parit puikot vapaana.... Noita lankoja pyöritellessä huomasin erään jännän asian: Vironvilla on aivan samanlaista kuin Sandnessgarnin Tove, jota löysin huivin reunukseen. Sävy on samaa kuin yhdessä tämän vironvillan liukuvärjätyssä raidassa. Vahvuus on sama ja "suurennuslasillakin katsoen" langat ovat kuin samaa lankaa. Käteen tuntuva karheuskin samaa. Tässä kuvassa molemmat päällekkäin.  Ja tässä yksiväristä reunusta liukuvärjätyssä huivissa.Yli puolet reunasta vielä neulomatta, reunuslankaakin taitaa kulua yli 150 gr. Olenkohan minä suuruuden hullu näissä huiveissani, jätti tulee tästäkin.  catariina
11.02.2008 - 11:52
"Et varmaan muista minua?" Voi miten mielelläni olisin sanonut, että muistan. Päässäni alkoi pyöriä tilanteet, joihin olisin voinut kysyjän yhdistää. Ei mitään yhdistävää tekijää tule mieleen, kyllä hän vinkinkin antoi, mutta en tunnistanut.
Tiedän ihmisiä, jotka ollakseen pahoittamatta toisen mieltä johdattavat keskustelua vaivihkaa ympäripyöreisiin asioihin etsien samalla muistilokeroistaan keskustelukumppaniansa. Minun oli pakko sanoa, että en tunnista, en muista. Se tuntui kurjalta, siinä hetkessä ei voinut enempää jutella.
Väläys tuntemiseen tuli liian myöhään, hän oli jo lähtenyt pois. Minulla ei ole yhteystietoja, ei edes nimeä.
Tapasimme edellisen kerran edellisillä messuilla Kuopiossa, silloin juttelimme ja sitä juttua olisi ollut mukava jatkaa. Nyt kävi näin.
Ehkä tähän ikään myös kuuluu etsiä nuoruuden ajan ystäviä. Internet antaa siihen helppoja mahdollisuuksia. Kerran soi puhelimeni: "Tunnetko, tämä on ääni kaukaa nuoruudesta? Olen ajatellut sinua viime aikoina, mitä sinulle kuuluu?" Ja vuodet pyyhkiytyivät pois, palasimme nuoruuden kesiin, jolloin aurinko paistoi ja elämä oli edessä. Löysin muistojeni laatikosta vihkoja, joihin me ne kesät kirjoitimme.
Tässä ystävänpäivän alla mietin ystävyyttä näiden kahden kohtaamani ihmisen avulla. Nuoruudenystävyyden uusiutuminen on helppoa, puhutaan vain pois ne vuodet, jotka on jääneet väliin.
Kohdataan uudelleen se aitous, joka meissä nuorena oli. Toinen tuntee minut ja minä tunnen hänet.
Ystävyyden löytäminen aikuisena on jo paljon vaikeampaa, monet elämän aikana hankitut roolit ja kokemukset vaikeista ihmissuhteista estävät avoimuuutta. On pidettävä kiinni omista suojamuureistaan, on pelättävä uskaltaako olla avoin, voiko avoimuus satuttaa omaa varjeltua sisintä. Kuitenkin me kaipaamme mahdollisuutta olla oma itsemme, kokea olevansa hyväksytty juuri tällaisena.
Varoen, varauksellisesti solmimme uusia tuttavuuksia, joista voi kehittyä syvä ystävyys, jos olemme siihen valmiit.
Mietin tähän hienoa loppulausetta, mutta ei sitä ole. Kuljetaan vierekkäin nettimaailmasta todellisuuteen.
catariina
09.02.2008 - 20:27
Aamu kuudelta jo lähdettiin Kuopioon, poika nukkui autossa ja pikkumatami laski 41 vastaatulevaa autoa ennen moottoritietä. Jännäsin miten flunssan kanssa on, pidin tytön perjantaina kotona 37,1 lämpölukemissa, mutta hän oli lauantai aamuna pirteä kuin peipponen, eikä lähelläkään lämmönnousua. Messuille siis.
Tavarat sisään ja sermi pystyyn, liinat pöydälle ja tuotteet esille.En ollut värjännyt yhtään lankaa lisää, kun odottelin niitä uusia lankoja, joten hiukan huono valikoima on valitettavasti. Muutama ohut vaakasuoraan väriä vaihtava huivilanka on. Pätkävärjäykseen olen jo täysin kyllästynyt, joten niitä en enää aio tehdä.
Päivä meni nopeasti, messuthan oli auki vain 6 tuntia, pikkumatami jaksoi hyvin, kävi moikkaamassa kaikki tutut ja viihtyy ilman viihdykettä ihmeellisen hienosti. Pojalla oli mukana "kaikkien pahojen tilanteiden pelastaja" ikuinen viihdyke, kiristyksen, lahjonnan ja uhkailun apuvälineeni kasvatuksessa. Pieni Gameboy -peli.
Odotin rauhallista messupäivää, tunti tolkullahan hän viihtyy pelinsä kanssa, sitä ei saa koskaan kotona pelata, se on vain erikoistilanteisiin. Poika istui sermin taakse ikkunalaudalle, pois näkyvistä, omaan rauhaansa, valmistautuen piipityksen säestyksellä hypittämään ja kuolettamaan pikku-ukkoja tai jotain sellaista mitä noissa peleissä sitten tapahtuukaan, maailmasta ja elämästä toiseen hyppimistä.
Pian kuului rääkäisy ja toinen. Yritin pitää naamani peruslukemilla ja kuiskata hiljaa mutta tehokkaan äitimäisen komentavalla äänellä, hampaitani kiristellen: "hiiljaa"!!!
"Patterit on loppu..." kuului äänekäs surkea vastaus ja tömähdys kun poika siirtyi ikkunalta viereeni.
Niin, että etkös laittanut akkuja laturiin. Olin pari viikkoa sitten hankkinut pojalle omat latausakut ja laturin.
"Onkos tämä sitten minun ikioma pelikone, kun minun pitää tästä itse huolehtia? " - Hei, poika on oppinut viisastelemaan. Se olikin uutta ja iloitsin. -"Pelikone ei ole sinun, mutta akut ja laturi on ja jos haluat pelata niin lataat ne akut."
Siellä ne nyt on laturissa ja huomenna on uusi päivä. Kuopion Kädentaitomessuilla.
catariina
08.02.2008 - 08:28
Pitkästä aikaa taas pakkaan autoon messutavarat. Kuopioon onkin sen verran lyhyt (100km vain) matka, että en aio tällä kertaa yöpyä siellä, ajetaan edestakas pari päivää. Flunssaa on meilläkin, murkkupoika on koko viikon ollut puolikuntoinen välillä koulussa ja välillä kotona.Kunhan nyt viikonlopusta selvittäisiin, ettei pienemmät sairastu, siinä tapauksessa jää minulta messut messuamatta. Eilen kävin Joenkaupungissa purkamassa alkuviikolla alkanutta tilannetta. Helpottaa jo hiukan. Kun sen jälkeen pääsin Joensuun neuletapaamiseen, joka pikapikaa oli kutsuttu koolle, olikin se reissu rentouttava. Siitä istumalta ilmoittauduin JaanaV :lle värttinäkehräyksen kurssipäiväänkin. Olipa ihanaa nauraa sydämen pohjasta kivassa seurassa, neuleterapeutit sanan varsinaisessa tarkoituksessa. Kiitos kuuluu TiinaV:lle, joka kasasi porukan. Toinen Tiina tietokone-asiantuntijana neuvoi miten saan linkit helpommin siirrettyä kuin omalla kynä-paperi-naputa-merkki kerrallaan systeemilläni. Kiitos, se toimii, kummallista noinko helppoa se olikin!! Kiitos myös Inkiväärille ihanasta avuntarjouksesta, kyllä täällä omien joukosta löytyy todella apu nopeammin kuin pojilta, jotka enemmän hallitsee teknistä puolta. --Ihan pikkuisen lankakerän jouduin ostamaan.(ihan pakko, vaikka olen päättänyt olla varjohamsteri) Olen tekemässä taas huivia vironvillasta ja teen siihen reunuksen, jota ei siis voi tehdä liukuvärjätystä langasta, löysin onneksi samanoloista yksiväristä lankaa reunaan.Eihän sitä kaikkea kotona ole. Minua harmittaa kun en saanut uutta lankaani kehräämöltä vielä mukaan Kuopioon, loppukuussa se vasta valmistuu. Kirkasta kevättalven päivää tänään jokaiselle catariina
07.02.2008 - 07:48
Seijasisko ja Inkivääri
haastoivat minut tällaiseen uusien blogituttavien etsimishaasteeseen.
Säännöt:
1.
Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla:
Perhe http://angorina.vuodatus.net/blog/203975
2.
Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään saman. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin. 3.
Lue haastamiesi postaukset ja jätä halutessasi kommentteja.
Haastan seuraavat mukaan tähän juttuun:
-mikä ikä -blogin arru
merrun puikoilla
älyvapaa äiti- blogin irkku
risuliisan elämää
tiinuli
Omana kommenttina vielä:
Tämä oli kyllä tosi aikaa vaativa juttu, enkä loukkaannu, jos joku ei halua ottaa haastetta vastaan.
catariina
Edit: Tämä oli mielenkiintoinen . Etsiä omia vanhoja postauksia ja selata blogilistan suosikkeja. Valitsin omalta listaltani tähän nämä mielenkiintoiset blogit,joita itse olen vasta vähän aikaa seurannut.
Jouduin laittamaan blogini salasanan taakse aamulla, jotta sain tarkistettua linkkien toiminnan. Nämä ulkoasun ym linkkien säätämiset on mulle aika hidasta, joten taidan julistautua meemittömäksi.
06.02.2008 - 09:41
Niin siis lastenkasvatus tai lasten kanssa eläminen on yhtä dilemmaa.
Se on pulmia, valintoja, oikeita ja vääriä. Omien virheiden myöntämistä. Omien vahvuuksien löytämistä.
Tässä olen kasvamassa lapsia, joiden elämään vaikuttavat niin monet suunnat, en yksin minä. Sijoituslapsi joutuu erilaisten suorastaan maailmoiden ristiriitaan ja yrittää siinä sitten olla solidaarinen kaikille, jotka ajattelee vain lapsen parasta, omien sanojensa mukaan. Lapsi myötäilee ja jälkeenpäin oireilee ristiriidoissaan, tarvitaan apua, johon minun taitoni eivät riitä.
Tänään tuntuu siltä että maailman epäkiitollisin homma on sijaisvanhemmuus ja kuitenkin tiedän, että samalla se on kaikkein kiitoksellisinta. Siinä se ikuinen dilemma, kumpi puoli vaa'assa painuu alemmas. Kiitos tosin näkyy vasta vuosien kuluttua kun aikuiseksi kasvanut lainalapsi halaa lähtiessään kotona käytytään, sanoja ei tarvita. Äh. Enhän mitä kiitoksen kerjääjänä ole tähänkään asti tätä elämää elänyt, ei sillä perusteella voi mitään työtä tehdä. Ihan omana itsenäni, hyvin vajavaisena ja virheitä tekeänä tässä kasvan ja elän.
-Niin siinä on taas mulla käsityöterapian paikka.
Otan muovikassillisen rikkinäisiä sukkia, leikkaan terät pois, alan neuloa uusia teriä tilalle. "Aivotonta" työtä netin äärellä. Seikkailen Raverlyssä, jonne ilmoittauduin jo kauan sitten, mutta en ole tehnyt sinne mitään.
Malleja tallentuu omalle koneelle ja koko ajan päässä pyörii arjen asiat, silmukat siirtyy puikolta toiselle.
Kai minä ehdin jo vähän aikaa kuvitella, että elämä on nyt vaikeiden ratkaisuiden jälkeen muuttunut lopullisen seesteiseksi. Että me saamme lasten kanssa elää täällä mökissämme rauhassa kasvaen ja kasvattaen toisiamme. En tiedä miksi niin haaveilin, onhan tätä elämänkokemusta kai jonkin verran tullut, olisi pitänyt tietää, että kirkastusvuorelta laskeudutaan alas.
Sunnuntai-iltana olimme luostarin kirkossa.Oli Sovintosunnuntain ehtoopalvelus, jonka lopussa kaikki pyytävät toisiltaan anteeksi, tutut ja vieraat, kaikki keskenään. Se koskettaa vertauskuvallisuudellaan. Se on varmaan yksi kauneimmista palveluksista missä olen ollut. Vierailta ihmisiltä anteeksipyytäessään samalla pyytää anteeksi koko ihmiskunnalta. Vanha munkki kumartuu alas ja pyytää anteeksi pieneltä lapselta ja lapsi munkilta. Tasavertaisesti.
Paastonaika antaa mahdollisuuden kokeilla yksinkertaisempaa elämää, luopumaan vähäksi aikaa jostain. Mahdollisuuden tehdä sovinto lähimmäistemme kanssa. Pysähtyä kuuntelemaan omaa sisintämme.
Ehkä se on minullekin tie hyväksyä nyt nämä ristiriidat ja niiden aiheuttajat meidän arjessamme. Helppoa se ei ole.
catariina
01.02.2008 - 22:31
Viidennen kerran minulla on Abi ja edessä on penkkarit. Se seitsemäs Eero toivoi apua puvun suunnitteluun, myös hänen kaverinsa oli vailla vaatetusapua. Yhdessä mietittiin ja Veikkopa keksi, että Kummelien Varikset olis kova juttu. Repliikitkin olisi valmiiksi hauskoja. No enpä minä tiennyt Kummeleista tai Kummeleiden Variksista mitään. Pianhan pojat netistä löysivät pätkiä filmistä ja kuvia Varisten puvuista. Vähän aikaa mietin ja annoin pojille tehtäväksi hankkia mustat puvun takit ja vaaleat teepaidat, sekä vaaleat housut ja valkoiset hanskat. Pojat kiersivät kirpparit ja kumpikin maksoi takista 3 euroa, teepaidat oli vanhat, housut ilmaisjakelukasasta ja hanskat rautakaupasta 55 senttiä. Siinä kaikki kustannukset, muu materiaali oli kotoa kierrätystavaraa ym.  Takkiin ompelin hännykset mustasta kankaasta.(=housut leikkasin palasiksi) Päässä on kypärämyssyn mallinen huppu, johon on ommeltu kiinni retkipatjamateriaalista kierretty ilmastointi teipillä koottu nokka, joka on päällystetty samalla huppukankaalla. Jaloissa ensin kenkien päällä mustat sukat, sitten variksenvarpaat , jotka on ommeltu gollegekankaasta, täytteenä vanhaa tyynyn sisusta. Varpaat on ommeltu kiinni etureunasta sukanvarren palaseen ja kengän alle ne kiinnitetään mustalla kuminauhalla. Ne on siis vain kenkien päällä ja nilkassa se sukanvarsi.  Housuja vain lahkeista kavennettiin, pojat naureskeli, että eipä olla ennen akkojen housuissa oltu. Teepaidan etukappaleen sisäpuolelle ompelin valkoista kangasta pussiksi ja sinne tyynyt mahaksi. Ideat saa vapaasti kopioida.(kerrothan kuitenkin) Aikaa kului kahden puvun tekemiseen n.5 tuntia. Varikset kiipeävät kuorma-autoonsa eräässä pienessä savolaisesssa kaupungissa 14.2, joten kerrankin olin ajoissa valmis. catariina
|
Kirjoittaja
Angorina at gmail.com
Äitinä, sijaisäitinä, mummina ja käsityöyrittäjänä. Pieniä hetkiä ja ajatuksia.
Meidän perhe
minä, Catariina 59 v.
Lapsia maailmalla:
Vanhintytär ja Isäntänsä Pohjanmaalla ja neljä mummin kultaa:
-Eemeli 14v. Pietari 13 v. Josefina 11 v ja Ilona 5 v.
Perämiespoika merenrannalla kera oman vaimon ja Taapero-pojan ja poikavauvan
Mahoton kakara vm-77
Amandanäiti ja Amanda 7 v
Laivakokkityttö Ellu, avo, tyttövauva, kissakin
Ruskeasilmäinen tyttö länsirannikolla sekä avo ja Jaakko 7v ja ihan uusi poikavauva vm. 2010
Punatukkainen tyttö,
"Pikkuveli" VeeJii
Se SeitsemäsEero -89 Kemissä opiskelee
KuopusOtto -90 intissä nyt 11.01.2010 alk.
Isomurkku 16v. Pikkumurkku 14v. ja Pikkumatami 9 v.
Koira: monirotuinen Vinski 13 v. Kissat :Vanha Rouva Burmalainen 15 v. sen tyttären poika Lumi, 2v =Pikkumatamin aaarre
Tullaan tutuiksi.
kirjojen maailmani
Luen kyllä koko ajan, mutta olen unohtanut koko laatikon
2008 yöpöydällä tai luettuja, suurin osa on eri blogeista bongattuja vinkkejä.
Nunna Kristoduli : "Arkkipiispa Paavali hengellisen lapsensa silmin" Uudenlainen kertomus Arkkipiispa Paavalista, kirjoittajan oma kokemus ja muistelmat ovat vahvana.
Panu Rajala: Senaatin ratsumies. Aloitin mutta lukematta jäi.
Mauri Sariola : Koltan uni, Kirjastoautolta tarttui mukaan isotekstinen versio,kivaa helppoa luettavaa sukankudin kädessä.
Pirjo Tuominen :Mies metsätiellä , kevyttä jännitystä neuleen kanssa.
Kuuntelin cd kirjat Reijo Mäki:"Nuoruustango" ja Kjell Westö:"Missä kuljimme kerran" Jälkimmäinen herätti kyllä monenlaisia ajatuksia itsenäisyyteemme alkuajoista, nyt jatkan samaa linjaa kuuntelemalla Väinö Linnan "TäälläPohjantähden alla".Tuttua tekstiä jo nuorena luettuna ja filmiltä nähtynä.
Dekkarisarjassa luin :
Anna Jansson: "Hopealantti"
Leena Lehtolainen "Veren vimma"
Pirjo Tuominen "Nukkeleikki" kevyttä, nopeaa luettavaa, tuon allaolevan historian rinnalla.
Carl von Linne "Lapinmatka" 1732
Pertti Virtaranta:"Vienan kyliäkiertämässä."
Pertti Virtaranta: "Polku Sammui" Vienalaiskylien vaiheita rajan molemmin puolin. Palaan Virtarannan kirjoihin aina uudelleen.Vanhat valokuvat, katkelmia karjalan kielellä, karjalankieliset etunimet, luonnonkuvaukset sekä kuva elämästä eri kulttuurissa eristyneenä. Aina se viehättää. Kuivajärven maisemissa olen vaeltanutkin, tuttuja paikannimiä löytyy kirjasta.
Tuula Sariola: "Hirtetty hiljaisuudessa" takuuvarmaa kevyttä dekkaria, nopeasti luettavaa.
Anna-Mari Kaskinen: "Minä en sinua unohda" Runokokoelmassa rakastettuja runoja ja uuttakin.
Kuuntelin alkukesällä uusintana radiosta tulleen Nadjan huoneen, Eeva Kilpi oli haastateltavana.Lainasin muutama hänen kirjansa, "Tamara" No sanon että pidin siitä, mutta?
"Häätanhu" on kirjoitettu 30 vuotta sitten ja nyt on ilmestynyt sen jatko-osa "Unta vain". Luin ne peräkkäin, mielessä samalla kirjailijan haastattelu. Minä pidin enemmän Häätanhusta, sen luontokuvaukset ovat elävämpiä kuin uudemmassa kirjassa.Tunnelman naisen ajattelusta Kilpi kyllä kuvaa elävästi.
Sirpa Kähkönen: " Jään ja tulen kevät" nopeasti luettavaa lähihistorian kertomusta, odotan kirjastoautolta sarjan viimeistä osaa.
Leena Lehtolaista luen mielelläni, nyt oli vanhempi teos "Sukkanauhatyttö" kevyempänä kesälukemisena ja uudempi "Luonas en ollutkaan". Se oli aika hämmentävä lukukokemus, tuli lähelle.
Lionel Shriver: "Poikani Kevin" Hyvin paljon tämä herätti ajatuksia,mukaansa tempaava vaikeasta aiheesta huolimatta.
Anne Tyler: "Aikaa sitten aikuisina" mielenkiintoinen,mutta minulle aika raskas kesälukemisena.
Eira Pättikangas: "Vain routainen maa" Pohjalaisella murteella kirjoitettu tarina entisiltä ajoilta, piikojen ja renkien elämän ja työnteon elävää kuvausta. Outoon murteeseen tottuminen vei aikaa, enkä kaikkea varmaan ymmärtänyt. Kokonaisuutena ihan kivaa kesälukemista.
Veikko Huovinen "Havukka-ahon ajattelija" Jo Mooseksen naurun takia kannattaa kuunnella..Cd kirjana.
CD Aapeli :"Pikku pietarin piha" Taas taattua automatka kuunneltavaa. Kaksi kertaa kuunneltiin lasten kanssa.
Sirpa Kähkönen: "Mustat morsiamet" ja "Rautayöt" Sarjan muita osia odotan kirjastoautolta. Miten nämäkin on jäänyt minulta huomaamatta.
Anne Tyler "Elämän tikapuilla" Jokin tuli hyvin lähelle tätä lukiessani.
Solveig Torvik "Äitien veren perintö" Romaani suomalaissyntyisistä siirtolaisnaisista. Pidin tästä hyvin paljon, kosketti omaa taustaani juuri vahvojen esiäitien kohtalolla.
Khaled Hosseini: " Tuhat loistavaa aurinkoa" Monta viikkoa odotin tilaustani kirjostosta ja parissa päivässä sen luin. Oli pakko vaan lukea ja lukea ja vieläkin olisin jatkanut. Samaa teemaa syyllisyydestä ja hyvityksestä kuin "Leijapojassa". Lisänä täysin outo maailma, Afganistan.
Tuula-Liina Waris "Rakas" Mielenkiintoista pyörittelyä, herätti myös pohtimaan läheisriippuvuutta.
Tuula-Liina Waris " Esiäiti kellarissani" ihana pakinakokoelma, miten olikin jäänyt aiemmin minulta lukematta.
Aapeli: "Siunattu hulluus" Cd kirjana tätä kuunneltiin poikien kanssa automatkalla, olipas hauskaa.
Maijgull Axelsson: "Huhtikuun noita" Tästä pidin, erikoinen.
Marja-Liisa Lehto: "Tyttösille huviksi ja hyödyksi" Aivan ihana paperinukkejen historia. Löytyy varmaan lapsuuden tuttuja kuvia suurten ikäluokkien lapsille.
" Ilmari Kiannon Vienan Karjala" ja "I.K. Inha Valokuvaaja 1865-1930" Sekä Lehtinen: "Rahwaan puku" Nämä liittyvät feresien ompeluun, taustatietojahan etsin ja ideaa hiukan erilaiseen feresiin.
"Isä Mitron Sanakirja" Ortodoksisten käsitteiden ja sanojen sekä elämän selitystä, kuvituksella.
Khaled Hosseini "Leijapoika"Kiehtova, mukaansatempaava ja ajatuksia herättävä.
Torey Hayden. "Tiikerin lapsi" ja monta muutakin, nämä ovat oikeastaan ammattikirjoja minulle.
Mari Aulanko: "Työ ja elämäni" Ajatuksia herättävää vankkaa tietoa ihmnisestä, työn ja levon yhteensovittamista.
Pirjo Hassinen: "Suistola" Ostin tämän marraskuun alkupuolella,olen aloittanut lukemaan sitä noin kymmenen kertaa, en oikein tiedä miksi en pääse alkua pidemmälle.
Bengt Pohjanen: "Jopparikuninkaan poika" Tarinaa Tornionjokilaaksosta.Mielenkiintoinen,erilaisesta elämästä kertova kirja. Bengt Pohjasen elämäntyöstäkin olen ollut kiinnostunut,joksus haluaisin käydä hänen kirkosaan.
Laila Hirvisaari: "Grand Hotel" Joka joulu uusi tältä kirjailijalta.
Munkki Serafim: "Vapaus" Valittu vuoden kristilliseksi kirjaksi,aika vaikeaa ymmärtää, mutta sitkeästi luen pätkän kerrallaan.
näistäkin iloitsen
Nyt on valmiit neuleet päivittämättä
Toiminimi Angorina
Y-tunnus, 1207011-0.
Minulla on siis myynnissä pieniä eriä Angorilla nimen alla kulkevia lankoja. Pirtin kehräämön kanssa olen tehnyt yhteistyötä lanka-asioissa jo 15 vuotta. Aloitinhan käsityöläisyyteni angorakaneja kasvattamalla. Nyt kaneja ei enää ole, joten ostan kaiken materiaalin, josta yhdessä kehräämön kanssa sitten suunnittelemme langan. Lampaanvilla tulee joko kehräämöltä tai sitten ostan sen suoiraan tuottajalta, kuten karitsanvillojen kanssa teen. Villa pestään hyvin kevyesti, joten siinä on yleensä jonkinverran lanoliinia mukana.
Minun lankoihin ei lisätä koinsuojamyrkkyjä eikä niitä ole käsitelty nyppyyntymisen tai vanuttumisen estoilla. Hankaantumisen kesto on sama kuin lampaanvillassa. Myös kehräämöllä laitetut solmut tulevat lankaan mukaan. Langoissa on pieniä vaihteluita paksuudessa.
Angorilla Angoraa löytyy 2 ja 3 säik. valkoisena ja harmaana, myös vaalean ruskeana. Angoraa siinä on 30-50 %. Karstalanka 100 gr 12
Angorilla Silk on vaaleanruskeaa silkki on tilattu A-K Tetriltä ja sitä on 30 %. 2-säikeistä kampalankaa, metrejä 100 gr:ssa yli 400m. 100 gr 13 €
Angorilla Alpakka on valkoista 2 säik. (450 m 100 gr:ssa) Alpakkaa siinä on 30 % ja se on pehmeää, myös A-K Tetriltä tilattua. Kampalanka 100gr 13€
Angorilla Karitsassa on valkoiseen karitsan villaan (Määkkylän lammastilalta) kehrätty karstalangaksi, jossa edellisten kehräyksien "jämät". Eli siinä on hiven angoraa, alpakkaa ja silkkiä. Väri on harmaaseen vivahtava valkoinen. Sitä on 2 ja 3 säikeisenä. 100 gr 12 €
Angorilla Koirankarva on Bernoban Kennelin koirankarvoja lisättynä lampaanvillaan, sitä on 3 säik. karstalanka ja värit vaihtelevat valkoista tummaan. 100 gr vyyhdeissä 10 €
Angorilla Pellava 2 ja 3 säik. on vaalean pellavan väristä karstalankaa ja siinä on suomalaista kuitupallavaa 50 % Myös pieni erä tummaa löytyy. 100 gr vyyhdissä 11.50 €
Kirjekuoressa lankanäytteet kaikista 3€
Osa langoista on 100 gr vyyhdeillä, osa on rullattu kerille, osa on kehräämön kartioilla, joista voi keriä pienenkin nyssäkän. Esim rannelämmittimet saa A-Alpakasta 30 gr. Vähän paksummmat A- Angorasta 50 gr.
Keskikokoinen kolmiohuivi tulee 100gr:sta Angorilla silkiä.
Kaikki vaaleat langat soveltuvat värjäykseen, jossa otetaan huomioon lampaanvillaan lisätty erikoiskuitu.
tiedustelut angorina at gmail.com
catariina
|
![]](http://vuodatus.net/images/templates/red/top-right.png)
